Tänään tuli kuluneeksi tasan kymmenen viikkoa siitä kun aloitin projekti ”kunnon elämän”, kunnolla!
Pakkauskoko pieneni viidellä kilolla ja muotoilukin koki päivityksen. Olen tätä nykyä enemmän luisevampaa slim line mallia kohtalaisilla muskulaareilla varustettuna.
Vatsastani löytyi kuin löytyikin se kauan kadoksissa ollut sixpäkki ja habakin näyttää nyt siltä että saatan saada omin voimin purkin kannen auki tai vedettyä muutaman leuankin salikansan ratoksi. Verisuonisto pullistelee ja posket lommottaa hiukan. Tätähän tässä lähdettiin tavoittelemaankin, fitnessjumalattaren figuuria. Vähähiilari kunniaan! Hassuimmalta tuntuu, että syön kuin kasvava varsa mutta sitä ohuemmaksi käyn. Toki treenaankin viisi kertaa viikossa ja aamulla herätyskello käskyttää vartin yli neljä vetämään tuulipukua niskaan ja aamuaerobiselle mars! Matkaan on mahtunut aimo annos rahkaa, kipeitä lihaksia ja muutama kirosanakin saattanut lennellä katsomon rappuja loikkiessa reidet repeämis pisteessä. Mutta jotain outoa mielihyvää tästä joidenkin mielestä hullujen hommasta vaan saa niin paljon että aion todellakin jatkaa matkaani kohti pronssinhohtavaa bikinirunkoa. Eli taidanpa iskeä nupin tyynyyn ja painua höyhensaarille muutamaksi tunniksi jotta jaksan lähteä kohta taas morjestamaan jakeluauton kuljettajaa.

Öitä.

-t-