Hiilarien vähentyessä ja sitä kautta varren viilautessa täyteen teräänsä voi iskeä hallitsematon hysteria, ainakin minulle. Saan valtavaa euforian tunnetta kun läski lähtee ja alta alkaa paljastua se figuuri, jossa minä viihdyn. Tämän talviturkin tai paremminkin lämpökerraston heivaaminen on niin mieltä ylentävää, että myös peiliposet ja selfieiden määrä varmasti triplaantuu kerta heitolla. Mutta tämänkin olen yrittänyt kääntää positiiviseksi asiaksi, eli olen paremmalla tuulella, pidän itsestäni enemmän ja olen ylpeä työllä ja tuskalla tehdystä muodon muutoksesta. Jos peiliselfiet ja haban pullistelut pitää mielen virkeänä niin kuulkaa antakaa palaa! Se on minulle saavutus, olla nimittäin ylpeä itsestäni ja viihtyä kuoressani. Jotakin on siis tehty oikein!
Hysterian oireisiin kuuluu myös energisyyspiikit. Herään tikkana ennen kellon soittoa ja pingon pitkin polkuja jo kukonlaulun aikaan kävyt tennareista sinkoillen, mutta samalla myös paiväunien tarve alkaa nostamaan päätään. Energiatasot siis heittelee super riehakkaasta totaaliseen pystyyn kuolemiseen. Ja vielä ei edes mennä millään miniminihiilareilla… Niiden sivuoireita sitten jännityksella odotellaankin 😛
Turpeampana niin kroppa kuin mielikin oli jotenkin tasapaksumpaa. Oli joko tasaisen väsynyt päivä tai sitten tasaisen hyvä päivä. Voimatasot toki treeneissä oli aivan omaa luokkaansa verrattuna laihisaikaan. Minusta tuntuu, että olen enemmän oma heittelehtivä ja sähäkkä itseni, kun olen laihempi. Voi kuulostaa todella pinnalliselta, mutta minä olen itseäni kohtaan melko pinnallinen, koska se taas pitää pääkoppani suht terveenä. Huomaa suht! Se mikä tuo henkisen hyvän olon, on oltava melko oikea tie porhaltaa. Toki näitä tuloksia ei saataisi aikaan ilman mukavuusalueelta poikkeamista hetkittäin. Kehitys tyssää tyytymiseen.
Olen myös hysteeristen naurukohtausten ja ekstemporetyyppisten tempausten vallassa pitkin päivää. Onneksi minulla on ymmärtäväisiä työtovereita. Saatan kesken kahvinhakumatkan heittää parit sivuposet kollegalle tai pyöräyttää kunnon lattarilanteet ja laulunluritukset kopiokoneella. Mutta tuollainen minä vaan olen ja on jopa ollut vähän ikävä tuota hulvatonta rääväsuuta, joka oli muutaman kuukauden talviunilla uinumassa ihraiglussaan.
Minusta on myös ihana seurata muiden kisaajien dieettaustaivalta. On niin hienoa huomata kun kropat muuttuu melko radikaalisti lyhyessä ajassa ja kuinka siitä osataan myös nauttia. Se kuka kisa- tai välidieetistään saa samankaltaisia hyvänolon buusteja niin ottakaa siitä ajasta todella kaikki irti. Ottakaa kuvia, videoita, muistoja! Ne on niitä motivaattoreita, joiden voimalla jaksaa taas painaa siinä suossa, kun kaikki ottaa päähän ja spandexit puristaa.
Jokainen kuitenkin tarvii tässä touhussa hetkensä myös siellä omassa iglussaan, vaikka vähän tiukkaa tekisikin.
Energistä loppuviikkoa!
tee_pos -> Instagramissa.
Powered by Mainos Visitor.
Vastaa