Nää on taas näitä päiviä, kun joka helvetin paikkaan koskee. Pari aamua mennyt buranan voimin, kun heti sängystä kammetessa (painotan sanaa kammetessa) olo on kuin joku olisi koko yön takonut nyrkillä takaraivoon tai ainakin olisi tullut kumottua pänikällinen punkkua.
Viime viikon treenit oli sitä luokkaa, että ämpärille juoksu oli melkoisen lähellä ja alkaahan tuo lepoviikkojen olemattomuuskin pikku hiljaa teroittaa kyntensä selkälihoissa. Olo on vähän kuin olisi pikku tuiskeessa. Puhe sammaltaa ja jalat on lähinnä mukana raahautuvat pötikät, mutta kaikesta huolimatta mieli on melko virkeä ja tekeminen ei todellakaan ota kupoliin. Se on pääasia!
Tänään lähdin reippahasti mansikkasmoothiesta ja kahdesta buranasta koostuneen aamiaisen jälkeen lenkkitossuja kuluttamaan. On se kumma, että penikat paukkuen mennään pitkin metsiä ja salilla hampaat irvessä puntteja heilutellen, mutta se lihashuolto… Tai paremminkin mikä lihashuolto? Miten ihmeessä se on niin vaikeaa rullailla pari rundia selkäänsä tai ottaa kymmenen minuttia päivästä ruhonsa venyttelyyn. En osaa vastata, mutta tuntuu olevan todella vaikeaa tämän osuuden kanssa.
Päässä humisee ja pohkeet tuntuu repeävän liitoksistaan, mutta ei muuta kuin tossua toisen eteen ja kahvakuulat kattoon. Ou jee! Hierojalla saattaisi olla pari sanaa sanottavana rankaani rusautellessaan. Ja niin olikin… Kiitos viimeisestä niskan eheytystuokiosta! 😉
Näinä hetkinä sitä vähän tulee mietittyä, että mitä hiton järkeä tässä itsensä ruhjonnassa on, mutta tämähän on vain pieni hetki isossa kokonaisuudessa ja pakollinen varjopuoli sille kaikelle muulle minkä vuoksi tätä tekee päivästä toiseen.
Kivunsietokyky on kyllä kasvanut roimasti ja kummasti se kipu treenien ajaksi unohtuukin, tai ainakin muuttaa muotoaan.
Treenaan tällä hetkellä salilla viisi kertaa viikossa ja lisäksi kolme tunnin tasasykeaerobista sekä pari hiit -treeniä. Onhan sitä jo tuossakin muiden arkiaskareiden lisäksi. Tuon määrän saan vielä mahdutettua viikkotunteihin, mutta pakkohan se on melko lailla samalla rutiinilla vetää viikosta toiseen, jotta kaikki tulee tehdyksi suht järkevällä syklillä. Täytyy kyllä myöntää, että esimerkiksi mopo ei ole paljon ulkoilua saanut paitsi hupun alla pihassa ja ruokia värkätään välillä puolen yönkin aikaan. Tästä selvitään kuitenkin suht järjissään, koska tämä on pääsääntöisesti niin kivaa! <3
Melko pikkuisella hiilareilla mennään jo tässä kohtaa ja kropassa on se kyllä alkanut kivasti näkyäkin. Tuntuu mukavalta vetää taas iki-ihanat Freddyt jalkaan ja takapuolihan näissä housuissa näyttää aina hyvälle 😛 oli sitten mikä kuntoluokitus päällä hyvänsä. Haluankin tässäkin kohtaa kiittää Freddy Suomea, joka on osaltaan tukenut minun kisamatkaani. <3 Kyllähän nämä byysat on ehdoton must have jokaisen fitnessmimmin vaatekaapissa.
Tää oli tällainen sekalainen setti fiiliksiä vähän sieltä täältä, mut ens kerralla johdonmukaisemmin (ehkä). Voisin seuraavassa vähän avata mitä kaikkea tässä fitness-fätness touhun varrella on kropalle oikein tapahtunut.
Reipasta helleviikon jatkoa!
-t-
Ihana Freddy Suomi osallistui kisamatkani tukemiseen. Kiitos!
Vastaa