”Mistä on pienet salitytöt tehty,

mistä on pienet salitytöt tehty?

Kaurapuurosta, maitorahkasta,

marjoista, vedestä.

Niistä on pienet salitytöt tehty.”

Alkuperäinen loru : Englantilainen kansanruno

 

Tänään oli vuosittaisen kehonkoostumusmittauksen aika, armottoman totuuden hetki. Mikä on minun tämän hetkinen koostikseni. Olenko lihaksilla ladattu lady vai pelkkä kuivan kesän Taku.

Muutama tunti juomatta ja syömättä ennen mittauslaitteelle astumista. En tiedä miksi joka ikinen kerta jännitän tätä vuosittaista rituaalia, koska tulokset ovat olleet melko arvattavissa jo ennen START -napin painamista. Tulostin sylkäisee mm. rasvaprosenttini joka on tällä kertaa 7,6. Jännittäminen olikin aiheellista tänä vuonna. PT:ni silmäilee papereita jotain samalla mutisten ja vertaa vuosiraportin numeroita ja käppyröitä edelliseen. No selkeää rasvan haihdutusta on harrastettu, mutta pelastukseni on jokseenkin tasaisesti ylöspäin kiirinyt lihasmassa. Olen voimistunut! Traanikadon ohella olen onnistunut remontoidun ruokavalion avulla kasvattamaan vähän ympärysmittaa siimoihini. Selviän ilman pahempaa puputusta ja saankin osakseni tsemppaavia sanoja ja olalle taputtelut. Ruokailuni käydään kuitenkin vielä toistamiseen läpi jotta tarinani voidaan todeta aukottomaksi. Syön myös hiilihydraatteja ja rasvaa, kyllä.

Tuloskatsauksen jälkeen siirrytään salin puolelle tsekkaamaan upouuden saliohjelman muuvssit läpi. Ohjelmassa on mm. leuanvetoa joka saakin kuihtuneet kinttuni lyömään loukkua. Viime yrittämällä sain yhden (sekin taisi onnistua PT:ni tuuppausavun turvin…) Mutta kappas ja kummaa tyttö vetelikin leukoja ihan urakalla (siis viisi) ilman minkään valtakunnan avustimia. Ahkerointi ja tuhdit eväät ovat selvästi tehneet tehtävänsä. Olo on kuin Kapteeni Amerikalla tai Wonder Womanilla. Ei muuta kuin dippien kimppuun! Enkä tarkoita niitä MäcDraivista saatavia sellaisia.

Syväkyykkyjen kohdalla koen pienen takaiskun kun saan tietää etten osaa pyllistää oikein. Sekin on siis tekniikkalaji ja minulle suht vaikea sellainen. Tätä en osannut odottaa. Lantioni kuulemma muljahtaa eteen. Konttorirottien vaivoja tämäkin nimeltämuistamattoman lihaksen yliliikkuvuus kuulemma. Onneksi vippaskonstit paremman pyllistyksen puolesta löytyy ja lopulta kyykkäänkin mojovan ahteriesittelyn PT:ni nenän edessä. Alan ymmärtää, mutta samalla todella myös ihmetellä kyseisen ammatin valintaa miespuolisten uranuurtajien kohdalla…. No mutta kauheushan on katsojan silmissä.

Neljä ohjelmakokonaisuutta eri kehon osasille saadaan kuin saadaankin seulottua läpi tekniikkapuhtaasti ja on aika ruveta tositoimiin ilman auttavaa kättä. Ei auta kuin vetäistä pinkit salikintaat kätösiin, tintata treenijuomaa kiduksiin ja painua leukailemaan tangon alle tällä kertaa sekalaisen technopopjumputuksen tahtiin.

Kiitän jälleen ajastanne.

-t-