Mukana taskussa kulkee tämä päivitysten valtakunta nykyisin melkein jokaisella. En osaa edes arvoioida kuinka monta kymmentä tai sataa kertaa päivässä tulee älyluurin someiluja tsekattua. Fätnesshommien kautta olen itse ajautunut vieläkin syvemmälle somesuohon. Ei päivässä sopimatonta hetkeä, etteikö voisi pikkuruiset rotaatiot vääntää eteisen tai pukuhuoneen peilin edessä ja varsinkin nyt kun on dieetti meneillään. Kutsutaan tätä nyt sitten vaikka dieettitaudiksi.

Taudinkuvaan (ainakin minun tapauksessani) kuuluu jatkuvan kuvavirran pläräämisen ja minä eestä ja takaa otosten tykittämisen lisäksi vertailu, joka lienee pahin osuus taudin etenemisessä. Sorrun kerta toisensa jälkeen tutkailemaan niitä kenellä näen omat ”heikkouteni” loistokuosissa, oman arvioni mukaan siis.

Rakastan kuvia ja kuvaamista, olen aina rakastanut ja minä olen se tyyppi porukasta, kuka lähettää kaverit pikaisesti lähimpään baariin raahaamalla ne nuhjuiset albumit kehiin tai esittelemällä Rodoksen rantaviivaa punakoilla kehoilla komistettuna. Someilut on kuin minulle tehty.

Varjopuoli tässä taltioitujen hetkien viidakossa on ne per*¨#leen filtterit ja muut Fätness -Saatanan apurit, joilla saadaan käden käänteessä lohkoperunat reiskoihin ja rautaiset vatsapalikat taiottua ja sillä hetkellä minunkaltaiset hysteerikot kavahtavat kauhuissaan. Käytän näitä magiikkoja toki itsekin, koska niinhän kaikki tekee ja totta hitossa haluan kuvani olevan mahdollisimman kaunis. Kaikkeahan nykyään parannellaan, vanha juttu. Tämähän on fiktiivistä kauneuskirurgiaa parhaimmillaan, mutta soveltuuko se heikkohermoisille…?

Vaikka kuinka ajattelen, että kuvien selaaminen ei minun tai muiden kisakuntoa kiritä niin silti silmät sikkurassa sitä pitää tarkistaa jokaisen kisasiskon päivän kunto. Olen iloinen jokaisen upeuden puolesta, mutta ainahan kisahommissa täytyy pieni verenamaku olla suupielissä. Muutoin kisaaminen lienee vähän turhaa…

En usko, että kukaan ihan aidosti, oikeasti lähtee lavalle vaan kattelee vähän meininkiä, kun ensin on vedetty puolen vuoden herkuton hetki ja trikoohousuissa huhkittu päivästä toiseen toisten istuskellessa terdellä. Vaikkakin tästä täytyy todella tykätä 👍🏻 et tätä viittii edes harkita päivärutiiniksi. I like!

Palatakseni kuitenkin jutun juoneen, eli somen ihmeelliseen maailmaan, niin onhan siinä kyllä puolensa versus noihin haittapuoliin. Sitten kuitenkin. Onhan asioiden, ideoiden ja tiedon haku huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse raahautua kirjaston uumeniin tiirailemaan Jane Fondan Jumppa ja Laihdutuskirjaa (kaikella kunnioituksella Jane), jonka jälkeen kaikilta löytyy hikipanta ja säärystimet. Hmmm… Säärystimet kyllä löytyy. Ja onhan se oikeasti kiva, kun tällainen lievä erakkoluonnekkin saa sosiaalista kanssakäyntiä edes tätä kautta.

Täytyy vaan yrittää keskittyä omaan tekemiseensä, vaikka vähän tarkkailulistalla tietämättään olevia kilpasisaria stalkkaisikin.😘 Pelikentällä täytyy kestää pelin henki, jos sinne päättää lähteä ja sitä vartenhan nää mestat on, että siellä jaetaan dataa, arvostellaan ja ollaan arvosteltavina.

Oikein aurinkoista ja selfieiden täyteistä loppuviikkoa!

-t-