Ensimmäiset pari viikkoa takana skabailuvalmennusta ja aikamoisen hyvällä fiiliksellä. Mutta tottahan muutama kapula rattaisiin täytyy aina lyödä eli sain kun sainkin tartutettua itseeni jonkin sortin veepääviiruksen. Perjantaina töistä lähdettiinkin isännän käsivarsilla, mutta ei mitenkään romanttisissa merkeissä. Armaat työtoverit hoitivat mallikkaasti elvytystoimia kun tältä kuntokoneelta petti virustorjunta nyt pahemman kerran. Noh ensiapuun mentiin suolaliuosta nauttimaan aamuyön tunneille saakka. Joku virustyyppinen ratkaisuhan tähän taudin kuvaan istui sen latinaa mutisseen lekurin mukaan. Seuraa siis pienimuotoinen tuotantokatkos niin pitkäksi aikaa kun kone rullaa taas virheettömästi.
Mutta tällainen sängyssä pakkovietettävä aika on loistava hetki opiskella esimerkiksi posetuksia tai T-kävelyä netissä. Videoita ja kuvia pullollaan bittimaailma aiheesta joten ei muuta kuin pää tyynyyn ja ”koulun penkille” (tai pikemminkin pedille). Varasin eilen ensimmäisen posetreenituntinikin ja tarviihan sinne saada homaan soveltuvat kengät joten Fitness korkkareiden shoppaus kuulunee myös tämän päivän ohjelmaan. WWW…
Tällainen pakkolepo on minun laiselleni ikiliikkujalle ihan Syanidia. Puhelin piippaa ja soi enemmän kuin viimeiseen puoleen vuoteen. Onhan se ihanaa huomata, että ihmiset ympärillä ovat huolissaan, mutta tarkistussoitto puolen tunnin välein saa kiivaan luonteeni esille hyvin ripeästi olotilasta riippumatta. Pahinta on ajatus siitä, että treeniputki keskeytyy. Älytöntä, tiedän. Muutaman päivän lepo ei muuta mitään eikä pilaa mitään, mutta kun on orjallisesti ohjeita noudattava hörhö niin minkäs teet. Yritän ajatella asiaa juuri niin kuin pitäisi eli terveys ennen kaikkea, koska ilman sitä ei tarvi nostella puntin punttia. Vaikeaa se silti on. No minäpä yritän nyt rauhoittua nauttimaan tästä olosta kun vatsa pulputtaa ja veden juontikin tökkii, ah. Näihin raukeisiin tunnelmiin toistaiseksi ja palaan asiaan kun masiina on menokunnossa taas. Tsemppii!
-t-
Niin sanotussa lähtökunnossa.
Vastaa