Peilikuva muuttuu. Sehän on selvää, kun kroppaa työstetään päivästä toiseen salilla ja lenkkipolulla. En ole varmasti ainoa naisolento, joka kamppailee ulkonäköpaineiden ja ulkoisen minäkuvan kanssa.

Tavallaan tiedän mitä haluan tehdä ja miksi, mutta siltikin aika useasti tapaan itseni peilin edestä  ”alapyllyä, alatoopeja, sivujalkoja tai sivareita” nyppimässä ja mittailemassa. Haluan muokata kehoa, haluan olla laiha, en halua olla ruikku, haluan olla timmi, haluan lihasta, en halua liikaa lihasta, haluan mahtua housukokoon ennen punttailua, haluan muodokkaamman persikan… Yhtälö on melkoisen mahdoton vai mitäs sanotte?

XS –koon jakuista on nyt vaan päästettävä irti jos mielii selkälinjaa kasvattaa ja sitähän tässä on niska limassa yritettykin. Silti hetkittäinen haikeus näitä pikkuriepuja kohtaan iskee, mutta jo seuraavassa hetkessä urheilullinen bodykroppa näyttääkin aivan mielettömän hyvälle. No eipähän tule tylsää, kun saa ihan itsensä kanssa vääntää tästä(kin) asiasta päivästä toiseen.

Täytyy kyllä myöntää, että itse viihdyn muutsos, muutsos paremmin pikku nälässä ja varsi mieluummin suht tiukkana, niin kuin aiemmassa kirjoittelinkin. Olen aina ollut tarkka painostani ja olen edelleen, vaikka lajini vaatiikin ainakin näin alkutaipaleella ruokaisaa ponnistelua tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuulostaa varmaankin, että en nauti hyvästä ruoasta, mutta tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Hyvä ruoka on suuri osa rentoutumista, matkailua, lomailua, lepoa, kaikkea, mutta kaikista suurimman hyvän olon tunteen minä saan siitä kun kroppa voi hyvin ulkoisesti ja sisäisesti. Kaikkea voi maistaa, eikä mistään tarvitse luopua, kun sen tekee kohtuudella ja oikeaan aikaan eli minun tapauksessa dieetin ulkopuolella ja sitä aikaahan on suuri osa vuodesta.

Ennen olin melkoinen vaakavahti ja puntarille hypättiinkin joka aamu ja ilta ja jopa välipunnituskin mahtui päivään, ettei laardi vaan olisi mistään päässyt hiipimään kyytiin parin tunnin aikana. Jossain kohtaa heitin puntarin hittoon ja päätin alkaa katselemaan ennemmin peilikuvaa. Peilikuvan pällistely kuitenkin toi mukanaan ihan uusia tapoja tarkkailla kehonkoostumusta ja tähän kuuluu mm. käsillä mittailu (eli mahtuuko reisi kämmenien väliin…). En edes tiedä miksi kehtaan tätä jakaa teille, mutta jospa tämä jonkun sielunkumppanin nauruhermoja kutkuttelisi niin hyvä niin. Olen aina ollut sitä mieltä, että kroppa täytyy pitää kurissa ja kuosissa, mutta vähän olen oppinut relaamaan tämän asian suhteen ja olen jopa aavistuksen onnellisempi tätä nykyä, vaikka pahimpina epätoivon päivinä ei juuri siltä tunnu. Mutta eipä tässä elämässä mistään osaisi nauttia jos ei toisinaan vähän ahdistuisikin.

Eli muistetaan iloita ja synkistyä sopivissa mittasuhteissa <3 se kuuluu elämään. Reipasta kesän alkua!

-t-

Tsekkaa tee_pos Instagramissa!