Liikunta ja terveellinen ravinto tähtää hyvään oloon sisäisesti, mutta myös ulkoisesti. Ainakin minulla.
Kun viihdyn kropassani niin miksi en ikuistaisi niitä hetkiä dataksi koneelle tai filmille kameraan? Lapset naama suklaassa, lemmikit hassusti puettuina, isäntä meikattuna, kaunis rakennus, silmiä hivelevä maisema. Liuta asioita joita löytyy perhealbumeista. Nämä on ”hyväksyttäviä”, niistä tykätään vaikkei oikeasti tykättäisikään. Uskon, että lähes jokainen naisolento haluaa näyttää otoksessa häikäsevän upealta ja mikä tärkeintä, omasta mielestään. Ei riitä, että kummitäti tai kaveri kehaisee sinua kauniiksi. Pitää saada jotain enemmän, oma hyväksyntä, oman raadin iskemä leima. Näytän upealle! (vaikka tätähän ei ääneen lausuta).
Niin usein kuulee kyräilyä siitä, kuinka sekin nyt sellaisen poseerauskuvan itsestään laittoi julkisesti esille. Somehan on juuri sitä varten ja mitä se on keneltäkään muulta pois? Eihän ole pakko katsoa jos ei kestä toisen kauneutta. Kuka nyt oikeasti haluaa julkaista kuvan itsestään naama pesuvedellä hankauksesta punaisena. En ainakaan minä. Minä myönnän olevani sen verran itserakas, että haluan itsestäni niitä kauniita kuvia silloin kun minusta tuntuu upealta, ikuistettavan arvoiselta.
Tässä teille rakkaat lukijat, seuraajat, ystävät, muuten vaan sivulle eksyneet muutama otos päivästä jolloin minä tunsin olevani tarpeeksi jotain ikuistettavaksi. Kiitos kärsivälliselle kuvaajalleni <3
…monta kohtaa löydän kyllä mihin kauneuskirurgin punakynällä katkoviivaa piirustaisin, mutta työn alla, työn alla. Ilman veistä kylläkin.
-t-
Vastaa