”Suunnittelijamme eivät ole verbaalisesti lahjakkaita…”
Kuultu puhelu työnantajani huoneesta. Musertavaa? Ei ollenkaan, tottahan se on.
Mutta saahan toki verbaalisesti epälahjakkaatkin tuottaa tekstiä pääkoppansa sisällöstä tai mistä vaan nyt mielii milloinkin. Itse en ole ikinä kirjoittanut edes päiväkirjaa, mutta monesti miettinyt sen mahdollisesti terapeuttisia puolia. Varakkuustasoni ei mahdollista raahautumista kallonkutistajan lepotuolille viikon päätteeksi juttelemaan pesemättömistä kahvikupeista työpaikan YHTEISESSÄ tiskialtaassa, draumaattisia tilanteita luovista ekaluokkalaisista pyörillään liikenteessä tai salilla rääkättyjen pakara parkojen tilanteesta joten päätin luoda oman terapiaistuntoni täällä, omassa blogipäiväkirjassani.
Blogini sisällön uskon painottuvan pääasiassa levytangon alle eli kunnon hommissa tullaan etenemään ainakin toistaiseksi. Tästä lisää seuraavassa.
Kiitos ja anteeksi.
-t-