Vaatimattomuus kaunistaa. Niin sitä sanotaan, mutta ei päde ihan joka tilanteessa.
Itse olen monessa asiassa, mikä liittyy omaan tekemiseen melko vaatimaton. Alitajuisesti toivon, haluan ja aion menestyä esimerkiksi nyt tässä Bodyfitness touhussa, mutta joku ihmeen pessimismin ja skeptisyyden ylivoima minussa jyllää todella voimakkaana.
Fanitan suuresti tyyppejä, jotka uskaltavat olla itsestään super ylpeitä ja pyytää apua, tukea tai yhteistyökumppaneita omaa tekemistään vahvistamaan. Minusta se on hienoa ja todella hienoa on se, että löytyy tahoja, jotka haluavat olla mukana, tässä tapauksessa urheilijoiden kannatusjoukoissa omalla panoksellaan. Pieni panostus on monesti suuri apu yksittäiselle kilpajumpparille.
Oma bodausurani on vasta alkutaipaleella ja siksi ehkä olenkin suhtautunut sen hypettämiseen melko kainosti. En ole kehdannut yksinkertaisesti. En ole mielestäni vielä ”mitään”. Tämä ajatusmalli on kantanut toimintaani pitkään. Se ei ole niin negatiivinen miltä se kuulostaa vaan silkkaa realismia 🙂 Tarkoitan sitä, että haluan saavuttaa oikeasti jotain mainittavaa ennen kuin alan houhottaa pahemmin. No nyt olen sentään yhdet kisat käynyt hampaita kalisuttamassa, joten pystyn nimittämään itseäni edes kisaajaksi. Jos joku on niin itsevarma ja kunnianhimoinen, että pystyy tähän jo aiemmin niin jälleen fanitan! Tämä löpinä on todellakin vain minun oma ajatusmaailmani siitä minkä ”tasoisena” minä itseäni pidän kilpaurheilijana. Nyt olenkin vähän rohkaistunut olemaan ylpeä siitä mitä olen saanut aikaiseksi ja miten olen yleensä jaksanutkin painaa tuntitolkulla punttipakkojen armoilla.
Saavutin viime syksynä asetetun tavoitteen ja se kasvatti kyllä itsetuntoa sekä herätti uinuvan monsterin. Nälkä kasvaa syödessä -sanonta pitää todellakin paikkansa. Tuleva skabakoitos koettelee jo nyt hermoratoja päässä aivan eri tasolla, kuin vuosi sitten. Paineet kasvaa vissiin lihasten kanssa samaa tahtia 😉 Paine saavuttaa kohonneet tavoitteet on nyt todellista. Vielä kun on kyse arvostelulajista, täytyy huippuhyvän kunnon lisäksi olla kaikki taivaanmerkit kohdallaan kun kisalavalle taas noustaan öljyt hipiässä ja vaseliinit hampaissa. Vastassa on monta upeaa, eri lähtökohdista tullutta vastustajaa, mutta pitäisi taas muistaa omat vahvuutensa ja keskittyä niihin. Se ainut asia mihin itse voi vaikuttaa.
Aina kun alkaa epäillä omaa kuntoaan tai jaksamistaan täytyisi ajatella, että kuinka moni on saattanut katsoa sinua ohi kävellessään ja miettiä ”kunpa joskus voisi saada tuollaiset reidet tai, että olisipa minullakin tahtoa treenata noin tarmokkaasti”. Itseään ei pysty arvostelemaan järkevästi tai täytyy olla jonkin sortin luonnonoikku. Minä en ainakaan pysty ja siksi olen onnellinen, että minulla on suorasanaisia ystäviä sekä valmentaja tätä varten. Olen äärimmäisen onnellinen tapaamistani, uusista ihmisistä tämän rakkaan harrastuksen kautta.
Tämä blogi, instatili tee_pos ja muut kanavat olkoon harppaukseni kohti kovempaa uskoa itseäni kohtaan. ”Joku” viisas sanoi minulle joskus, että asiat tapahtuu tavalla, miten niihin uskoo.
Ilokseni voin loppuun kertoa, että ihka ensimmäinen kisamatkaani tukeva taho on työnantajani Mainos Visitor Oy. Kiitos! Pyytämällä voi saada, mutta pyytämättä ei ainakaan saa.
-t-
Tsekkaa ja tykkää tee_pos Instassa ja mainosvisitor Instassa sekä Facebookissa!
Kuva: Rehell Photography
Vastaa